Maanviljelijä A huomasi keväällä mansikkapeltojensa läpi kulkevissa ojissa virtaavan mustaa ja epämiellyttävälle haisevaa vettä kohti Saimaata. Hän ilmoitti heti havainnostaan kunnan ympäristöviranomaiselle. Vielä samana päivänä ympäristötarkastaja kävi tarkastamassa tilanteen ja ehdotti maanviljelijälle A:lle ojien tulppaamista maa-aineksella. Seuraavana päivänä paikallinen maanrakennusyrittäjä suoritti ojien tulppaukset maanviljelijä A:n tilauksesta.

Tutkimuksissa todettiin, että ojiin virtaava vesi tuli naapurikiinteistöllä sijaitsevasta soramontusta, jossa betonielementtiyhtiö X Oy oli 2002 lukien ja aina 2012 tapahtuneeseen konkurssiin asti ottanut soraa ja muuta maa-ainesta sekä valmistanut rakennuselementtejä. Sorakasan alta löydettiin kemikaalitynnyreitä, joista osa oli ruostunut puhki ja alkanut vuotaa maaperään ja naapurikiinteistölle johtavaan ojaan. Betonielementtiyhtiö X Oy oli omistanut koko kiinteistön eikä konkurssipesä vielä ollut myynyt kiinteistöä.

Konkurssipesän toimesta tynnyrit kaivettiin esille ja siirrettiin väliaikaisvarastoon kunnan osoittamalle jätehuoltolaitokselle. Myös tynnyreiden alla ollutta maa-ainesta jouduttiin poistamaan.

Maanviljelijä A:lle aiheutui ojien tulppaamisista 500 euron kulut, ojien puhdistamisesta tilansa osalta 1 500 euron kulut, mansikantaimien tuhoutumisesta 500 euron vahinko ja vielä 1 500 euron ansionmenetys, koska hän ei voinut koko kesänä viljellä mansikkaa noin hehtaarin kokoisella alueella. A:lle vahinkoa kertyi yhteensä 4 000 euroa.

Soramontulla tehdyistä kaivaustöistä ym. maansiirroista konkurssipesälle aiheutui yhteensä 2 500 euron kustannukset.

Kunnalle aiheutui kemikaalitynnyreiden välivarastoinnista 500 euron kulut sekä kemikaalien loppukäsittelystä 5 000 euron kulut. Lisäksi kunnalle aiheutui ympäristövahingon laajuuden tutkimisesta ja välttämättömistä selvitystoimista 1.000 euron kulut. Kunnalle aiheutui lopullisesti yhteensä 6 500 euron kulut, koska kuluja ei myöhemmin saatu perittyä konkurssipesältä.

Korvaukset

Maanviljelijä A, konkurssipesä ja kunta tekivät kukin Ympäristövakuutuskeskukselle (YVK) vahinkoilmoitukset ja vaativat korvauksia em. kuluista ja menetyksistä. Kuluista toimitettiin YVK:lle alkuperäiset kirjalliset tositteet.

Maanviljelijä A:lle YVK korvasi vaaditunmukaisesti vähentäen 300 euron omavastuuosuuden eli yhteensä YVK korvasi ympäristövahinkona maanviljelijä A:lle 3 700 euroa.

Kunnalle YVK korvasi vaaditun mukaisesti vähentäen 3 000 euron omavastuuosuuden eli yhteensä 3 500 euroa.

Konkurssipesälle YVK ei maksanut korvausta, koska ympäristövahingon aiheuttanut ja siten vahingosta ensisijaisessa vastuussa oleva yhtiö tai sen konkurssipesä taikka edes kyseisen konkurssipesän velkojat eivät ole ympäristövahinkolaissa ja ympäristövahinkovakuutuslaissa tarkoitettuja ympäristövahingon kärsijöitä.

25.09.2017